Töitä on enää kaksi viikkoa jäljellä. Joulun jälkeen on edessä paluu koulun penkille. Olen jo muutaman viikon ollut hieman lähtöfiiliksissä. Työpaikasta ja työstä olen tykännyt kovasti. Uuteen ihmisjoukkoon sopeutuminen on ollut minulle usein hieman haasteellista, mutta nyt sekin sujui luontevasti. Olen ollut osa yhteisöä. Mieli on ollut haikea, kun uudessa työvuorolistassa ei näykään minun nimeäni, on koulutustilaisuuksia uusista jutuista, joita minun ei tarvitse oppia tai ihmiset suunnittelevat elämäänsä eteenpäin.
Ajatukset ovat suuntautuneet jo koulumaailmaan. Harjoitteluraportti pitäisi saada tehtyä loppuun. Pitäisi jo hieman perehtyä ensi kevään aiheisiin. Opinnäytetyötäkin pitäisi alkaa oikeasti ajatella. Toisaalta kouluun paluu on ihan mukavaakin. Mutta kevään työmäärä pelottaa jo etukäteen. Nyt harjoittelu- ja työaikaan olen nauttinut siitä tunteesta, kun työn voi tehdä työpäivän aikana ja kotona voikin sitten keskittyä muihin hommiin. Opiskelumotivaatio on tällä hetkellä aika hukassa.
Joulukuinen loma tulee kyllä todella tarpeeseen. En viime joulun jälkeen ole pitänyt kuin joitain yksittäisiä vapaapäiviä. Viime kevät oli opintojen suhteen todella työläs ja välillä vietin koulujuttujen parissa kaikki illat ja viikonloput. Harjoittelu tuntuikin kevyeltä, kun ei tarvinnyt enää työpäivän jälkeen jatkaa hommia kotona. Mutta aikamoista uuden opettelua se kuitenkin on vaatinut. Olo alkaa olla aika vetämätön. Pimeyskin verottaa jaksamista kuten aina tähän vuodenaikaan.
Toivottavasti saisin vielä jostain revittyä energiaa saada tämä syksy suoritettua loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti