Koskahan sitä oppisi tekemään hommat ajoissa? Olen viime aikoina yrittänyt saada talven aikana kertyneitä tekemättömiä opiskelujuttuja valmiiksi. Jotakin valmista olen saanut aikaan, mutta vielä paljon on jäljellä.
Osittain töiden rästiintymiseen liittyy minulla se, että haluaisin tehdä ne kunnolla ja joskus aika tai voimavarat eivät anna siihen mahdollisuutta ja sitten ne jäävät kokonaan tekemättä. Pitäisi opetella välillä tyytymään muuhunkin kuin täydelliseen suoritukseen. Tekemättömät työt vaivaavat myös koko ajan ajatuksia enkä pysty kunnolla keskittymään muuhun ja siitä seuraa lisää tekemättömyyttä. Vähän hankala yhdistelmä.
Kevätlukukauden opintojen jälkeen alkaa olla aika tyhjiin puristettu olo. Hain kesäksi töitä, mutta en saanut. Päädyin ottamaan muutaman kesäkurssin ja kitkuttamaan opintotuella. Ehkä ihan hyvä etten niitä töitä löytänyt. Nyt on mahdollisuus vähän lomaillakin. Syksyllä onkin sitten edessä opinnäytetyön vääntämistä ja opintojen loppuun suorittamista. Näin ainakin toivon.
Yksi tänä talvena voimiani syönyt asia on ollut viime kesästä jatkunut suhteen tapainen Kummitusmiehen kanssa. Meidän välistämme viritelmää ei voi varsinaisesti edes suhteeksi määritellä enkä tiedä tuleeko siitä koskaan mitään sen kummempaa. Tällä hetkellä tilanne on molemmille sopiva. Suurimman väännön asiasta olen käynyt oman pääni sisällä. Minulle on ollut todella iso kynnys päästää toinen ihminen näin lähelle ja myöntää itselleni, että minulla on tunteita ja haluja, jotka kohdistuvat toiseen ihmiseen. Olen pelännyt niin kovasti satutetuksi joutumista, että olen ollut jo valmiiksi puolustusasemissa ja valmiina juoksemaan karkuun. Välillä toivon, että tästä kehkeytyy jotain muutakin, mutta jos ei kehkeydy niin näinkin on hyvä. Ja jos/kun tämä loppuu, olen monta kokemusta rikkaampi ja vahvempi.Tämä on ollut myös aika vapauttava kokemus monin tavoin.
Suhteiden muodostaminen näin vähän vanhemmalla iällä ei ole ihan yksinkertaista. Molemmilla on painolastia menneisyydestä, elämää, kokemuksia. lapsia, entisiä suhteita ja haastavia elämäntilanteita. Joskus toivon, että kaikki voisi olla vähän helpompaa ja yksinkertaisempaa.
Ulkoisesti elämä näyttää samalta kuin ennenkin. Pojat kasvavat ja voivat hyvin. Ruokin kissaa ja siivoan kotia. Odotan kesää. Enkä pelkää kaikkea enää niin paljon.
Mutta nyt pitäisi jaksaa keskittyä koulujuttuihin vielä vähän aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti