sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Marras


Töitä on vielä neljä viikkoa. Joulukuussa lomaillaan ja paluu opintoihin on edessä tammikuun alussa. Lievästi sanottuna alan olla loman tarpeessa. Viime joulun jälkeen minulla on ollut viikonloppujen lisäksi vain muutama yksittäinen vapaapäivä. Ja kevätlukukauden aikana menivät illat ja viikonloput usein kouluhommissa. Kesän työharjoittelu ja tämä pieni työpätkä sen jatkeena ovat siinä suhteessa tuntuneet. kevyiltä. En odota kouluunpaluuta mitenkään innoissani. Tuleva kevät on kuulemma aika rankka ja sitä opinnäytetyötäkin pitäisi vähitellen alkaa miettiä. Nyt pitäisi saada harjoitteluraportti kirjoitettua. Toivottavasti loma palauttaa opiskelumotivaation.

Väsymys ja stressi tuntuvat myös kehossa. Selkä on välillä jumissa ja ranteet kipeät. Viime aikoina on ilmaantunut myös vatsakipuja, joita pidän ihan väsymyksen aiheuttamina.

Loka- ja marraskuun pimeys vetävät mielen matalaksi. Joulukuussa helpottaa. En enää ole erityisen juhlaihminen, mutta joulun ajassa on edelleen oma viehätyksensä. Tammikuu on taas laulunkin mukaan pitkä ja iloton. Valon määrän lisääntyessä huomaan omankin vireystilani kohenevan. Vuosittain toistuvan ilmiön olen havainnut ja huomannut havainnon tuovan myös lohtua. Tämä on vain tälläinen ajanjakso, joka menee ohi aikanaan. En jaksa huolestua asiasta.

Luin tänään eilistä Hesaria. Tämä yksinäisyydestä kertova juttu sai minut itkemään. Tunnistin siinä niin hyvin omia tuntemuksiani. Useinmiten olen elämääni kohtalaisen tyytyväinen, mutta yksinäisyys on ongelma. Välillä asia on mielessä aktiivisemmin, mutta enimmäkseen se on jonkinlaisena pohjavireenä elämässä. Nyt yksinäisyyden ongelma on omissa ajatuksissani pinnalla, johtuen yleisestä alavireisyydestäni.


Ei kommentteja: